Pedagogisessa esimerkissä ”Mielikuvitusmatka” oppilaat voivat hyödyntää koulun ulkopuolista tietoa tuomalla kouluun esimerkiksi lomamatkoilta kerättyjä tuliaisia, jotka kuuluvat kohdemaan kulttuuriin. Kuten Oppimisen sillat -kirjan luvussa Tutkiva ja osallistava pedagogiikka korostetaan koulun ulkopuolista oppimista ja sitä, että vapaa-ajalla saatuja tietoja voidaan hyödyntää koulussa. Esimerkiksi oppilas on käynyt edellisenä kesänä Afrikassa lomalla ja tuonut sieltä tyypillisen afrikkalaismusiikki-cd:n. Heidän ryhmänsä mielikuvitusmatka suuntautuu Etelä-Afrikkaan, joten oppilas voi ottaa levyn ja muita matkamuistoja kouluun muille näytettäväksi. Näin ollen lapsille konkretisoituu afrikkalainen kulttuuri. Oppilas saa tämän sovellusesimerkin avulla paljon käytännönläheistä tietoa muista maista, mitä hän saattaa pystyä hyödyntämään myös silloin, jos hän sattuukin matkustamaan kyseiselle alueelle joskus.
Seuraavassa pedagogisessa esimerkissä Uutislähetysten teko hyödynnetään videokameraa. Projektissa jaetaan roolit (kuvaaja, uutistenlukija jne.) oppilaiden omien mieltymysten mukaan. Myös Oppimisen sillat –kirjassa korostetaan osallistavia vuorovaikutustilanteita. Pienryhmien tulisi siis yhdessä keskustellen tehdä työnjako ja ottaa huomioon jokaisen oppilaan mielipide. Projektissa on tärkeää, että oppilaat saavat itse vaikuttaa sen sisältöihin ja uutisten aiheisiin. Lisäksi jokaiselle löytyy kiinnostuksen mukaista toimintaa, esimerkiksi kirjallisesti vahva oppilas voi toimia käsikirjoittajana ja taiteellisesti lahja lavastajana. Uutislähetyksen tekemisen jälkeen oppilas ymmärtää varmastikin paremmin uutisten merkityksen ja niiden tekotavan.
Digikameraa voitiin käyttää arkipäivän vieraskielisten sanojen keräämiseen ottamalla kuvia kylteistä ja mainoksista, jos sana ei ollut suomenkielinen. Sanoja voisi kerätä ryhmittäin ja jokainen ryhmä selvittäisi itse löytämänsä sanojen merkityksen. Artikkelissakin puhutaan yhteistoiminnallisesta oppimisesta, jolloin koko ryhmä on aktiivisessa vuorovaikutuksessa keskenään ja vastuussa oppimisesta. Tämä monipuolistaa yleensä opettajajohtoista opettamista. Jokainen ryhmä siis opettaisi löytämänsä sanat ja niiden merkitykset muillekin, esittelemällä kuvia ja selvitettyään sanat sanakirjojen avulla. Oppilas oppii tämän esimerkin avulla digikameran käyttöä, ja havainnoimaan tuttuja paikkoja kameran takaa uusin silmin. Harjoitus myös auttaa oppilasta hahmottamaan sitä, miten paljon vieraskielisiä sanoja ympärillämme on.
Nauhuria voidaan käyttää historian tunnin yhteydessä: oppilaat suunnittelevat ja nauhoittavat jonkin vanhemman sukupolven edustajan haastattelun, tämä voi olla vaikkapa isoisä tai naapurin vanha rouva. Sovellus kehittää artikkelissakin tärkeäksi korostettua vastuullista toimijuutta. Kehittelemällä haastattelukysymyksiä tai -aiheita itsenäisesti, oppilaat sitoutuvat toimintaan ja prosessista tulee mielekkäämpi. Tarkasteltuaan asiaa omasta lähihistorian perspektiivistä, he eivät vain ajattele oppimaansa asiaa yhtenä irrallisena aiheena, vaan oppivat liittämään sen suurempiin kokonaisuuksiin. Samalla hyödynnetään koulun ulkopuolista oppimista, sillä vastaavaa tietomäärää ei välttämättä ole saatavilla kirjoista. Haastattelun tekeminen nauhurin avulla voi innostaa oppilasta leikkimään toimittajana oloa, ja ehkä hän tulee samalla tallentaneeksi vähän vahingossakin asioita omasta lapsuudestaan, joita on myöhemmin mielekästä kuunnella.
Noora ja Minna-Liisa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti