Opetusrobotiikkaa voidaan käyttää hyvänä esimerkkinä oppilaiden kanssa mallintamaan tutkivaa oppimista. Oppilaille voidaan antaa robotiikkalaatikko ja kuvalliset ohjeet vaihe vaiheelta siitä, millaiselta valmiin lopputuloksen tulisi näyttää. Enkenbergin artikkelin mukaan 4-8 hengen ryhmät ovat tavallisimpia yhteisöllisen toiminnan muotoja. Kollaboratiivisessa toiminnassa oppilas joutuu tällöin ottamaan huomioon myös muiden tulkintoja ja käsityksiä ja ottamaan huomioon muiden näkökulmat ja kannanotot asiaan. Mielestämme kuitenkin noin 3 hengen ryhmän toimivat parhaiten yksittäisen robotin rakentamiseen liittyvissä tehtävissä. Tällöin jokainen pääsee vuorollaan toiminnan keskipisteeseen ja kaikkien mielipiteet on vielä mahdollista ottaa huomioon. Yksittäiset oppilaat tai pelkät parit kohtaavat usein ylitsepääsemättömiä ongelmia, mutta jos henkilöitä ryhmässä on kolme, niin ongelmien ratkaisu yhteistuumin on jo paljon helpompaa.
Rakentaessaan robottia omatoimisesti oppilaat kohtaavat ongelmia, jotka saattavat kenties olla ylitsepääsemättömiä. Tällöin tarvitaan opettajan hetkellistä tukea ja vinkkejä, jotta oppilasryhmällä on mahdollisuus päästä eteenpäin. Kuitenkin, mikäli oppilaat malttavat pohtia ongelmaansa eri kantilta ensin keskenään ja jonkin ajan kuluttua keksivätkin ratkaisun omatoimisesti, on oppiminen varmasti mieleenpainuvaa ja kokemuksena rohkaiseva.
Enkenbergin artikkelissa puhutaan myös siitä, miten tietotekniikan sovellukset konkretisoivat oppijalle abstrakteja ilmiöitä. Tämä tulee hyvin esille robotiikan tehtävissä, joissa oppilas pääsee itse ohjelmoimaan rakentamaansa robottia, ja huomaamaan, mitkä asiat vaikuttavat siihen, miten hyvin tai huonosti robotti tottelee ohjelmoijaansa.
Minna-Liisa ja Noora
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti