Koulusovellus

Marjalan koululla toteutettu karttaprojekti sujui hyvin. Ensimmäisellä kahden tunnin kokoontumiskerralla kiersimme etukäteen suunniteltuja reittejä pitkin, ja otimme kuvia ja nauhoitimme muuta tietoa oppilaiden ennakkokyselyssä mainitsemista paikoista. Ennakkokyselyn materiaali kerättiin tutustumiskäynnillä samalla viikolla ja sen tarkoituksena oli nimetä paikkoja, joita oppilaat haluaisivat esitellä Marjalasta ulkopuolisille. Jokaiselle kolmen hengen ryhmälle oli nimetty oma opeopiskelija, joka ohjeisti ja auttoi heitä joka käänteessä.

Toisella kokoontumiskerralla oppilaat tallensivat kuvia, ääntä ja videoleikkeitä tietokoneilla valmiiksi tehdylle verkkosivustolle google sites – ohjelman kautta. Olimme rakentaneet Marjalan kartan, ja linkittäneet siihen oppilaiden mainitsemat paikat ja luoneet jokaiselle paikalle oman sivuston. Jokainen oppilasryhmä oli vastuussa oman paikkansa kuvamateriaalista ja esittelyteksteistä.

Oppilaat olivat innokkaita retkeilijöitä, ja kulkivat mielellään ympäristössä miettien erilaisia kohteita joista ottaa kuvia. Oman nettisivuston luomiseen he olivat myös motivoituneita, jokainen pääsi vuorollaan tallentamaan materiaalia koneelta sivustolle ja suunnittelemaan esittelytekstejä.

Ongelmia kohdattiin teknisten laitteiden kanssa. Kaikissa kameroissa ja äänityslaitteissa ei ollut tarpeeksi virtaa, joten akut tyhjenivät äkkiä ja ne olivat lopulta hyödyttömiä. Tietokoneiden vähyys oli myös haasteellista, kullakin koneella oli kolme oppilasta, mikä toi myös vähän ahtautta työskentelyyn. Jotkut tietokoneet olivat myös yllättävän hitaita, eivätkä välttämättä tukeneet tarvittavia selaimia riittävän hyvin. Yllättäen google sites- sivusto myös ruuhkautui, eivätkä kaikki ryhmät saaneet kaikkia haluamiaan kuvia sivustolle niiden liian suuren koon vuoksi. Työskentelyssä itsessään emme kohdanneet ongelmia, oppilaat työskentelivät mielellään sivuston parissa kunhan vain tekniikka oli kunnossa.

Opiskeluilmapiiri oli positiivinen koko työskentelyn ajan, lisäksi havainnot siitä, että he loivat alusta alkaen koko sivuston sisällön itse, lisäsi myönteisyyttä. Oman ryhmän tuotokset oli nähtävissä heti, ja loppukoonnissa luokan kanssa kaikki vaikuttivat tyytyväisiltä. Jos tietyt ryhmät kohtasivat vastoinkäymisiä, se heikensi selkeästi ilmapiiriä ja aiheutti tuskastumista sekä oppilaissa että opettajakokeilaissa. Ilmapiirin myönteisyys puolestaan kohosi heti, kun ongelmat saatiin ratkaistua. Useasti turhautumisen syy oli nimenomaan se, ettei itse konkreettisesti voitu tehdä ongelmalle mitään, vaan se saattoi riippua muista ryhmistä tai yksinkertaisesti laitteistoista.

Tietokonetta käyttäessä jokainen pääsi vuorollaan tekemään tarvittavia tallennuksia, ja samalla muut oppilaat auttoivat heikompia, mikä lisäsi oppilaiden välistä keskinäistä vuorovaikutusta. Myös kuvienottomatkalla oppilaat työskentelivät mielellään ryhmässä ja ideoivat porukalla erilaisia kuvauskohteita. Jokainen ryhmä myös otti kengistään oman ryhmäkuvan, mikä osaltaan lisäsi ryhmien yhteisöllisyyttä. Nettisivuston luomalla he pääsivät konkreettisesti näkemään sen, että kuka tahansa voi luoda materiaalia internettiin, ja tällöin he alkavat ehkä suhtautua kriittisemmin Internetin materiaaleihin.

Koulusovellusta voisi kehittää siten, että ehdottomasti seuraavalla kerralla tarkistettaisiin moneen kertaan kaikkien materiaalinkeräys välineiden toimivuus ja niiden virtalähteet. Lisäksi tietokoneita olisi hyvä olla käytössä enemmän, ja samoin niidenkin yleinen toimivuus olisi hyvä testata, jottei tarvitsisi paikan päällä improvisoida. Sen sijaan yhteistyö opiskelijoiden ja oppilaiden välillä sujui hyvin, ja oli hyvä, että sovelluksen toteutus oli jaettu kahdelle eri päivälle. Tällöin me opiskelijat saimme viimeistellä tietokoneisiin ja nettisivustoon liittyvät valmistelytyöt rauhassa.

Linkki valmiiseen karttaan: https://sites.google.com/site/minunmarjalani/

Minna-Liisa ja Noora

Tvt koulun arjessa

Koulu kantaa vastuuta lasten tvt-taitojen ylläpitämisessä ja kehittämisessä. Tieto- ja viestintäteknologian täytyy tulla tutuksi oppiaille edes jollain tasolla koulussa. Koulussa täytyisi käydä läpi yleisimmät ja käytetyimmät tvt-sovellukset, kuten tietokoneen, internetin, kameran, videokameran käyttö. Näiden taitojen oppimisesta lapset hyötyvät myöhemminkin, esimerkiksi työelämässä.

Olisi tärkeää sulauttaa tvt:n opetus osaksi eri oppiaineita. Sen ei tulisi olla erillinen oppiaine, mitä se yhäkin joissain alakouluissa on. Tvt-taitoja voidaan kehittää niin äidinkielen tunnilla kuin yhdistettynä matematiikkaankin. Äidinkielen tunnilla voidaan aineiden kirjoittamisen yhteydessä harjoitella tekstinkäsittelyohjelman käyttöä ja kirjoittaa aineet sen avulla siistiksi. Matematiikan tunnilla voidaan tehdä internetistä löytyviä laskuharjoituksia tavallisen oppikirjan tehtävien lisäksi.

Oppilaiden eriyttäminen erilaisten internetin opetusohjelmien avulla on mahdollista: opettaja voi antaa lisätehtäviksi nopeimmille internetistä löytyviä harjoituksia. Myös erityisoppilaille löytyy runsaasti opetuspelejä (esim. Ekapelit) netistä, joiden avulla voidaan tukea lasten oppimista.

Tvt-taitojen opettamiselle voi löytää aikaa juuri integroimalla sitä eri oppiaineisiin ja käymällä eri taitoja läpi muiden oppiaineiden tunneilla. Tieto- ja viestintäteknologialla ei ole määrättyjä viikkotunteja, joten kunkin koulun ja opettajan täytyy itse järjestää tvt-taitojen opettamiselle aikaa mahdollisuuksien mukaan. Ensisijaistahan koulussa tapahtuvassa oppimisessa on kokonaisvaltainen oppiminen eikä yksittäisten, irrallisten taitojen oppiminen.

Noora ja Minna-Liisa

Robotiikkaa 2

Robotiikkaa voi hyödyntää monissa oppiaineissa alakoulussa. Esimerkiksi fysiikan tunneilla voidaan robotiikan avulla opetella kiihtyvyyttä ja sähköoppia. Lisäksi robotiikasta on apua kuvaajien ja taulukoiden muodostamisessa sekä niiden lukemisessa. Robotti voidaan laittaa esimerkiksi mittaamaan huoneen lämpötilaa tasasin väliajoin, jonka jälkeen mittaustulokset tulevat näkyviin taulukoihin tai kuvaajaan. Sen jälkeen oppilaat opettelevat tulkitsemaan robotin muodostamia taulukoita ja tekemään niistä johtopäätöksiä.

Liikunnassa voidaan hyödyntää robotin ohjelmointiominaisuuksia siten, että se näyttäisi ensin jonkun reitin pienoisradalla, ja oppilaat tekisivät itse perässä liikuntasalin lattialla. Robotin voi myös ohjelmoidan sanomaan tiettyjä ohjeistuksia tietyin väliajoin. Tämä toimii myös lähtöaikoina vaikkapa temppuradan kiertämisessä. Jokaisella ryhmällä on mukana oma robotti, joka ilmoittaa tietyn ajan kuluttua, että on aika siirtyä seuraavaan tehtävään.

Valmiin robotin toimintojen ohjailu tietokoneohjelman kautta on itsessään ongelmanratkaisuprosessi. Pienillä ohjeistuksilla oppilaiden tulisi selvittää itse, miten robotti saadaan liikkumaan tietyin ehdoin tai suorittamaan jokin tehtävä. Robotin perusmuotoa voi myös joutua muuttamaan tilanteeseen paremmin sopivaksi, esimerkiksi nopeutta tai ketteryyttä mittaavissa tehtävänannoissa robotin rakenteellakin on merkitystä.

Oppilaat voisivat myös robotin ja sen mittauslaitteiston avulla ratkaista jotakin suurempaa projektia. Robotit voisivat elää jossakin eri ympäristössä, ja mallintaa yhteiskuntarakennetta robottien eri tehtävätyyppien avulla. Esimerkiksi joku robotti olisi ohjelmoitu vartioimaan aluetta, ja toinen robotti olisi erinomainen vedenkantaja. Samalla mallinnettaisiin entisaikaista ja nykyaikaista yhteiskuntaa, ja pohdittaisiin sitä, miten nykyaikana robotit korvaavat ihmisiä työelämässä. Toisaalta voidaan myös miettiä, miten näennäisesti hyvin toimiva yhteiskunta toimii robottien kanssa, ja mitä toisaalta jää puuttumaan, kun tekijöinä ovat ajattelemattomat ja tunteettomat robotit.

Noora ja Minna-Liisa

Robotiikka

Opetusrobotiikkaa voidaan käyttää hyvänä esimerkkinä oppilaiden kanssa mallintamaan tutkivaa oppimista. Oppilaille voidaan antaa robotiikkalaatikko ja kuvalliset ohjeet vaihe vaiheelta siitä, millaiselta valmiin lopputuloksen tulisi näyttää. Enkenbergin artikkelin mukaan 4-8 hengen ryhmät ovat tavallisimpia yhteisöllisen toiminnan muotoja. Kollaboratiivisessa toiminnassa oppilas joutuu tällöin ottamaan huomioon myös muiden tulkintoja ja käsityksiä ja ottamaan huomioon muiden näkökulmat ja kannanotot asiaan. Mielestämme kuitenkin noin 3 hengen ryhmän toimivat parhaiten yksittäisen robotin rakentamiseen liittyvissä tehtävissä. Tällöin jokainen pääsee vuorollaan toiminnan keskipisteeseen ja kaikkien mielipiteet on vielä mahdollista ottaa huomioon. Yksittäiset oppilaat tai pelkät parit kohtaavat usein ylitsepääsemättömiä ongelmia, mutta jos henkilöitä ryhmässä on kolme, niin ongelmien ratkaisu yhteistuumin on jo paljon helpompaa.

Rakentaessaan robottia omatoimisesti oppilaat kohtaavat ongelmia, jotka saattavat kenties olla ylitsepääsemättömiä. Tällöin tarvitaan opettajan hetkellistä tukea ja vinkkejä, jotta oppilasryhmällä on mahdollisuus päästä eteenpäin. Kuitenkin, mikäli oppilaat malttavat pohtia ongelmaansa eri kantilta ensin keskenään ja jonkin ajan kuluttua keksivätkin ratkaisun omatoimisesti, on oppiminen varmasti mieleenpainuvaa ja kokemuksena rohkaiseva.

Enkenbergin artikkelissa puhutaan myös siitä, miten tietotekniikan sovellukset konkretisoivat oppijalle abstrakteja ilmiöitä. Tämä tulee hyvin esille robotiikan tehtävissä, joissa oppilas pääsee itse ohjelmoimaan rakentamaansa robottia, ja huomaamaan, mitkä asiat vaikuttavat siihen, miten hyvin tai huonosti robotti tottelee ohjelmoijaansa.

Minna-Liisa ja Noora

Lasten nettimaailma

Opettajan täytyy olla ajantasalla lasten nettimaailmasta ja siitä, mitä lapset netissä touhuavat. Opettaja ei ole vastuussa lasten netin käytöstä, mutta hänen tulee seurata kuitenkin heidän käyttämiään pelejä, sovelluksia ym. Sillä opettajan työn yksi perusedellytys on olla kiinnostunut oppilaistaan. Näin ollen on myös hyvä tietää, mitä lapset vapaa-ajalla tekevät. Sen sijaan vanhemmat itse kantavat lapsien vapaa-ajan toiminnasta vastuun.

Parhaimmillaan opettaja voi hyödyntää tietojaan lasten käyttämistä nettisivustoista opetuksessaan ja siten motivoida lapsia. Esimerkiksi jossain sosiaalisen median palvelussa voi omalle luokalle luoda ryhmän, jonne opettaja merkitsee tärkeimmät muistettavat asiat, kuten tulevat kokeet.

Koulussa opettavien asioiden pitäisi olla kiinteästi yhteydessä lapsen omaan kokemusmaailmaan ja elämään. Tämä voi tuottaa opettajalle vaikeuksia, mikäli hän ei tiedä, mitkä asiat kuuluvat tänä päivänä lasten arkeen. Niinpä tietämys lasten netin käytöstä mahdollistaa lapsia kiinnostavan ja motivoivan opetuksen, kun opettaja voi helposti liittää opetusta lasten elämään ja nettimaailmaan. Lisäksi opettaja voi itsekin oppia oppilailta jotain uutta.

Ennen kaikkea opettajan täytyy olla tietoinen edes vähän oppilaiden suosimista nettisivustoista ja peleistä, jotta tietää, mistä lapset puhuvat ja ovat mahdollisesti saaneet vaikutteita.

Noora ja Minna-Liisa